Juoksevan somettajan tarinaa Himos Winter Trail -poluilta

mennessä | helmi 5, 2024 | Mediamaailma, Urheilijanpolulla | 0 Kommenttia

Himos Winter Trailyöpolkujuoksu 26.1.2024

On perjantai 26.1 ja alkamassa kiva viikonloppu, jossa tiedossa Himos Winter Trail -tapahtuma sometiimin edustajana perjantain yöpolkukisassa sekä oma Enjoy 9km lauantain päivätapahtumassa. Näin pystyi yhdistämään kaksi mieluista asiaa, videokuvaamisen, valokuvaamisen, somettamisen sekä juoksemisen huippukuntoisilla, kauniilla talvipoluilla, talven ihmemaassa.

Pakkasta perjantai-illan tapahtumaan olisi luvassa yli 10 astetta pakkasta eli ihan kunnon kirpeä pakkaskeli. Ajelen klo 17 jälkeen tapahtumapaikalle. Vaatetukseksi valitsin toppahousut, jonka alla parit lämpöiset kerraston housut ja lämpöisen kevyttoppatakin alla kerraston paita sekä äidin tekemä lämpöinen Norjalainen villapaita. Buff-huivi kaulaan ja JRV:n lämpöinen seurapipo päähän. Jalkaan merinnovillasukat ja äidiltä lainaamat kuomat varustettuna pohjissa olevilla nastoilla. Polkujen liukkaus nimittäin etukäteen hieman arvellutti, olihan viikolla ollut suojaa ja sen jälkeen pakastanut.

Saavun paikalle ja patsastelen kisapaikalla ja haistelen tunnelmaa, joka on tietysti odottava ja hyvä. Ajaessani paikalle huomasin jo upean täysikuun, joka toisi tunnelmaa myös tapahtuman videoihin. Kuuden kilometrin Easy-matkan sekä Enjoy 9km olivat valmistautumassa omiin lähtöihinsä, tapahtuvathan Night Easy 6km -lähtö 18.30 ja Night Enjoy 9km 18.50. Jännitysmomenttina tällä somettavalla tädillä oli myös kovakuntoisen siskon 13v. Eino-pojan polkujuoksudebyytti 9km Enjoy -matkalle.

Talkootehtävänä sometus

Lähden talsimaan klo 17.50 Himos-Areenalta metsään reittiä vastapäivään mökkikylien läpi, Länsi-Himoksen laitamilta kohti Paljakan aluetta ja laavun ensimmäistä huoltopistettä. Kävelen muutamia satoja metrejä avoimella alueella, jossa tuulee ja tunnen kipunoinnin poskipäissä. Ajettelin, että näinköhän tässä käy, että minulla jäätyy poskipäät. Jatkan kävelemistä kohti metsää. Kahden kilometrin kävely ja nouseminen tekee tehtävänsä, mulla on todella lämmin, jopa kuuma. Kädessä oli uudet lämpöiset laadukkaat rukkaset, koska en halunnut jäädyttää sormiani.

Olin ajatellut, että Salavantieltä, reittien ensimmäisen pitkän nousun jälkeen kaartava  “ison kiven nousu” voisi olla hyvä ensimmäinen kuvauspaikka, jonne juoksijat tulevat reilu 5 minuutin juoksun ja yhtäjaksoisen nousun jälkeen, jatkaen kohti laavua. Lähestyn ison kiven nousua, jossa ulkotulet jo välkkyvät upeasti ja kuulen viulunsoitolta kuullostavaa musiikkia. Asetun hämyisen kiven lähettyville, polun toiselle puolelle, jossa välkehtii hienosti yksi ulkotuli, antaen kuvaukseen kivasti hieman valoa ja tunnelmaa. N. 10 min kuluttua ison kiven nousuun tulisivat ensimmäiset Night Easy 6km:n juoksijat, jään odottelemaan, myös joku siellä hämyisen kiven takana ;). Ja sittenhän juoksijoita alkoi tulla. Hiukan jännitti uusi puhelin, miten yökuvaus sillä sujuu. Mutta ensifiilikset kamerasta ovat kuitenkin olleet erittäin positiivisia, joten ei muuta kuin yömode päälle ja videoita kuvaamaan.

Oman seuran 12v. juoniorityttö(tosin huomasin tämän vasta videoita selaillessa) siellä näytti ensimmäisenä tulevan kohti ison kiven mutkaa, josta kuului hämyistä musiikkia. Se teki videoihin salapereäisen, hieman pelottavankin tunnelman. Tämän jälkeen tasaisena virtana juoksijoita oli ison kiven nousussa. Kuvauspaikkaa hain polun molemmilta puolilta.

Jonkin aikaa kuvatessani tajusin, että kohtahan tulevat jo Enjoy 9km juoksijat jo samaan kohtaan. Lähdin yhden letkan perässä juoksemaan ison kiven nousun loppuosaa kohti laavua. Puuskutan, mulla on kuuma, saavun laavulle, jossa iloinen huoltoporukka ohjaa 6km menijöitä kääntöpaikalla Kivijärven suuntaan. Siinä hieman tasaan hengitystäni ja odottelemme myös Night Enjoy 9km juoksijoita saapuvaksi laavun kohdilla olevien kahden huoltopisteen kohdalle. Ja kuin tyhjästä siskon Eino-poikahan sieltä yllätti tulemalla kärjessä 6km kääntöpaikan kohdalle ja siitä vauhdilla kohti 9km Paljakan lisälenkkiä. Huudan nopesti ” Hyvä Eino, kärki, ei näy muita” mutta ihan nopeasti sieltä tuli 40-sarjan Team Lipposen mies ja totean, että melko lähellä kuitenkin.

Ajattelin, että menen Paljakan lenkkiä vastapäivää, Paljakan isoille kiville, jossa ulkotulia kuvauksen tueksii mutta tajuan, että en varmaankaan ehdi, kärki juoksee kuitenkin tasaisella Paljakan aluleella varmaankin alle 4min / km. Lähden juoksemaan taas topppuvussani ja reppu selässä kohti Paljakan kallioita. En juokse kauaa, kun näin täysikuun mollottavan edessä isona puiden takaa, takana avosuota. Aajettelin, että tähän jään, tässä paikassa on tarpeeksi rekvisiittaa vaikka ulkotulia ei apuna olekaan. Kokeilin ottaa videota mutta se näytti täysin mustalta ja kuu ei näyttänyt hienolta. Laitoin oman otsavalon päälle ja nyt kuukin näytti upealta. Ajattelin pitää omaa valoa poikkeuksellisesti päällä kun yksittäiset kärkiurheilijat tulivat kohdalleni, koska heidän valoistaan ei saanut tukea, tulivathan kolme ensimmäistä juoksijaa yksitellen. Team Lipposen Juha oli päässyt nyt Einon edelle ja tuli ehkä reilu 20 sekuntia karussa. Kannustan siskon poikaa, että hienosti menee, kakkosena! Kuvailen muutamia letkoja, joiden valoista sai jo tukea videoihin ja kuukin näytti hämyisen upealta. Naisten kärkikin saavuttaa meikäläisen pari minuuttia miesten kaksikon jälkeen.

Kohti Kivijärveä ja valokujaa

Lähden Kivijärveä kohti. Vastaan tulee Challenge 13 km ja Extremen 25km juoksijoita kohti ekaa huoltoa. Kuvaan vastaan tulevia letkoa. Nämä eivät kuitenkaan kovalevylleni jääneet. Juoksen taas aina pätkän ja hyppään lumihankeen päästääkseni ohi juoksijoita. Matkan varrella oli vaikka kuinka paljon kaikkiea ihmeteltävää, monenlaisia kausivaloja, jouluvaloja, nuorten tekemiä lumivestoksia, kymmenittäin ulkotulia ja muita koristeita. Kaikkia en ehtinyt jäädä kuvaamaan vaikka mieli olisi tehnyt. Tavoite kuitenkin oli saada videoille juoksijoita monesta erinäköisestä, kauniista paikasta. Eikä tavoitteena ollut kuvat vaan videot, onhan kyseessä kuitenkin kännykkäkamera. Joitakin kuvia kuitenkin otin ja niistä tuli yllättävän hyviä. Saavun valokujalle. Se oli uskomattoman kaunis paikka. Jasu ja valokujan toteuttaja Vuokko oli siellä kuvaamassa ja kannustamassa. Jasu järkkärikameran kanssa. Valitsen oman paikkani ja kusyin vielä että enhän ole vain heidän kuviensa tiellä. Tähän kauniiseen paikkaan saapuu 6km menijöitä, Enjoy 9km juoksijoita sekä vähän ajan päästä myös Challengen 13km kärki, joka sattuikin olemaan Jämsän Retki-Veikkojen mieskaksikko Peltolan Samuli ja Kurosen Aapo. Hurjaa vauhtia menivät. Kuvasin videoita jonkin aikaa samasta kauniista paikasta. Valot ja rekvisitta välkehtivät kauniisti. Samalla tsekkasin tuloksista, että Eino 13v. oli tullut toiseksi 9km miesten Enjoy-sarjassa ajalla 39.14 + 40 sek voittaja Team Lipposen 40-sarjalaiselle miehelle. Aivan upea debyytti JRV:n juniorisuunnistajalle. 🙂

Jonkin ajan kuliuttua päätän jatkaa matkaa kohti Länsi-Himoksen päällystän aluetta, josta avautuvaa maisemaa odotin jännityksellä. Veikkasin, että siellä on kaunista. Pysähdyn vielä valokujan jälkeiseen alamäkeen kuvaamaan, koska siellä oli niin kaunis ulkotulien kuja. Siinä sain videolle myös pidempää letkaa. Tämän jälkeen lähden kohti Länsi-Himosta, ehkä eniten odottamaani kuvauspaikkaa. Tämä Länsi-Himoksen päällystä ennen kilometrin pituista laskua alas kohti lopun n. kilsan pituista tasaista loppupätkää mökkikylien läpi kohti Himos-Areenan maalia. Valot Länsi-Himoksen päältä oli maagiset. Otan vaakakuvia ja videoita, joihin saan letkojakin kuvattua. Kuvatkin onnistuvat, joissa ei ole tarkoitus erottaa juoksijoita tarkasti. Maisema ja juoksijoiden sekä alhaalta kajastavat rakkennusten ja alueen valot olivat pääasia. Jonkin aikaa kuvattuani, lähden juoksemaan loppuosaa noususta, josta tarkoituksena mennä JRV-junnujen tekemien upeiden patsaiden luo jyrkähkön loppulaskun mutkaan.

Juoksen sinne ja yksi järkkärikuvaaja kannustaa minua. Naurahdan, että olen vähän niinkuin samoissa hommissa ja jään asemiin. Otan taas kuvia ja pystyvideoita, jotta patsaat näkyvät kokonaan. Patsaiden päälle oli laitettu upeat keltaoranssit sydämen ja tähdenmuotidet isot, kauniit valot. Kuvissa lumi kimmeltää upeasti ja huomaa että pakkasta on reilusti, en kuitekaan tiedä paljon. Mulla on kuuma ja vaikka olen myös paljon ilman käsineitä, sormet on ihan kuumat. Kovin eivät päässeet kylmenemään, kun taas kohta jatkoi juoksua. Siinä kuvatetssa, pimeässä kulmassa, puiden oksien katveessa eräs mies kommentoi; onko tuo patsas, naurahdan siihen jotain! Tässä mutkassa kuvatessa myös huomasin, että en ole muistanut juoda yhtään, joten kaivan termospullon esiin, jossa lämmintä mehua ja syön myös eväitä vähän aikaa.

Himos Winter Trail -polkujuoksu

Kohti maalialuetta

Noustessasi tapahtuman alussa viimeistä laskua vastapäivään, totesin, että sieltä löytyisivät viimeisiä kuvauskohteita. Siellä oli tunnelmallinen alue täynnä pieniä lyhtyjä kuusien oksilla ja koivikossa upea valokuja. Pysähdyn kuvaamaan lyhtyjen kohdalle. Nämä eivät videoissa näkyneet omaan makuun hyvin, joten nämä kuvat ja videot tuli lopulta deletoitua vaikka vietin paikassa pidemmän aikaa. Siellä pimeässä seistessä yksi nainen myös hätkähti, että “hei tuossahan on ihminen” 😀

Koivikon jyrkähköstä, vauhdikkaasta alamäestä otan muutaman ykisittäisen juoksijan videolle. Tämän jälkeen pudotan tielle, josta reittien viimeinen kilsa käynnistyy. Tapaan siinä kannustupisteen Jounin ja Niinan. Pysähdyn  juttelemaan hetkeksi ja samalla huomaan, että toinen rukkasistani on kadonnut, pidinhän aina kuvatessani videoita välissä käsissäni myös kevyempiä sormikkaita. Tajuan että sen täytyy olla joko lyhdyillä tai koivikossa. Ei muuta kun ylämäkeen juoksijoita vastaan etsimään rukkasta. Ja löytyihän se sieltä kauempaa lyhtyjen luota, jossa olin seisoskellut pidempään. Ja ei muuta kuin takaisin spruttia alamäkeen. Päätän lähteä kohti maalialutetta. Kuulen loppuosan eräältä toimitsijalta, että on -16 astetta. En melkein usko sitä, koska itsellä on tosi lämmin. Kello on 22.20, jalat alkaa olla poikki, tajuan juosseeni melko paljon, aukivetojakin tuli otettua tosi monta. Ja tajuan et mullahan on seuraavana päivänä se oma Enjoy 9km, jonka startti 11.15, eli 12 tunnin päästä. Ajattelin lähteä suoraan kotiin purkamaan materialia, tarinoita someen ja joku postauskin omista videoista olisi kiva saada eetteriin. Kun pääsen kotiin, syön ja asetun sängylle makaamaan ja selaamaan kännykkää. Kroppa on tosi väsynyt. Tuli vähän mieleen et mitenköhän huomenna edes jaksan juosta, sen verta jalat oli poikki. Ehkä yhdeltä pääsen nukkumaan, elimistö kuitenkin käy kierroksilla. Olin innoissani saada kuvata pimeässä, ekaa kertaa elämässäni. Saan unen päästä kiinni melko nopeasti ja kun herään klo 9 tunnen saaneeni levättyä ja jalat on selkeästi palautuneet, ei varmaan täysin mutta hyvin.

27.1 Himos Winter Trail Enjoy 9km

Saavun Himos-Areenan maalialueelle n. klo 10 ja haen kisamateriaalin, jossa mm. ajanottosirulla varustettu numerolappu. Numero rintaan, jutustelen iloisten lauantaipäivän talkoolaisten kanssa ja odottelen klo 11.15 starttaavaa Enjoy 9km lähtöä, joka starttaa 800m päässä maalialueelta, Salavantien alkupäästä. Käyn vessassa ja lähden parikyt minsaa ennen lähtöä verkkaamaan lähtöalueelle. Aukasuja ei tarvita, otinhan niitä ihan kernaasti jo eilen. Asetun keskivaiheille porukkaa ja odottelemme lähtömerkkiä. Vähän jännittää eka 2km nousu, jossa 100m korkeutta huitastaan heti ensi tuimaan.

Lähtö tapahtuu ja tuntuu että aika hitaasti porukka lähtee liikkeelle. Päätän ohitella porukkaa hiukan pientareenkin puolelta. Itse olen aina enemmän räväkkä aloittaja kuin hitaasti kiiruhtaja. Etenen ylämäkeä arvioiden n. 20-30 paikkeilla. Ohitamme pari kannustupistettä, jossa tuttuja seuran nuoria tyttöjä kannustamassa. Annan ymmärtää hymyillen et rankkaa on, tuntuu ihan kunnolla. Sitähän se oikeasti olikin. Kävelyaskeleita joutuu ottamaan, muutamia menee ohi. Yritän mennä ns. suunnistajan ylämäkikävelyä pitkähköllä matalalla askeleella, painaen käsillä reisiä ja tehostamalla ja helpottamalla käsien avulla jalkojen työtä. En tiedä, mutta tuntu, että väliin jopa kevyellä juoksulla ylämäkeen pääsin helpommin kuin pitkällä kävelyaskeleella, joka ei 155cm:llä ole koskaan pitkä. Ohitamme ison kiven nousussa paikan, jossa olin kuvaamassa perjantaina ja kiven takaa kuului taas himmeää musiikkia. Tuttu seuran poika Samuli oli kuvaamassa videonpätkää kiven kohdalla ja juosta pyrähdän nyppylän ylös.

Paljakan pukit ja radio puussa

Laavun 2. huoltopisteellä tuttut talkoolaiset ottaa iloisesti vastaan kun painamme kohti 9km Paljakan lisälenkkiä, jonka ihan alussa lähellä 2. huoltopistettä huolto 1. sijaitsee. Arviolta 4-5 pysähtyy huolto1:lle. Itse en ajatellut ja kiihdytän kohti Paljakan lenkin “viikseä”. Takana ei näy yhtäkkiä ketään. Juoksen ihan yksin. Kiihdytän vauhtia, koska tuntuu hyvältä ja kevyeltä.”Viiksen” mutkassa ja kääntöpisteessä sukunimikaima Salosen Heidi on kuvaamassa järkkärillään, nostan vauhtia ja kädet ylös sekä hyvmyt päälle ja takasin päin.

Tulen viiksen alkupäähän, josta alkaa tieosuus ylämäkeen, josta siirrymme kohti Paljakan avokallioalueita. Tiellä ylämäkeen pari juomarastilla ohitettua tulee uudestaan ohi, eivät kaikki kuitenkaan. Paljakan kalliolla tasasilla ja pikkualamäissä juoksu rullaa ja muutenkin tuntuu, että tasaset, alamäet ja tekniset osuudet on enemmän mun heiniä. Saavutan selkiä, ylämäissä ohittaneita ja kuittaan heitä helposti helpommilla osuuksilla. Jalat tuntuu ylämäistä palautuneilta ja rennoilta. Annan jalkojen vaan rullata painopisteen alla. Tutut Joulupukit Jorma ja Panu ottaa vastaan Paljakalla ja Panun kanssa heitän yläfemmat. Panu toetaa, että hyvin rullaa! Jatkan eteenpäin ja erään puun kohdalla kuuluu radio, jossa menossa juuri joku mainos. Se laittaa hymyilyttämään. Paljakalta matka jatkuu letkassa kohti Laavulla sijaitsevaa Huolto 2:ta. Tutut iloiset talkoolaiset ottaa vastaan ja kaikki pysähdymme juomaan. Otan Noshtia mukillisen ja laitan mukin tikunnokkaan, jossa muitakin mukeja. Matka jatkuu kohti Kivijärveä, jossa edellispäivän upea valokuja sijaitsi.

Susanna ja Eija kannustavat Tiku ja Taku puvuissansa Kivijärven jälkeen olevassa polun mutkassa, josta matka jatkuu Länsi-Himoksen päälle. Oravista tulee aina hyvälle mielelle ja saan vauhtia. Alamäissä olen saanut selkiä kiinni mutta Länsi-Himoksen viimeisessä tiukassa nousussa ennen kilsan mittaista laskua Länsi-Himoksen päältä joudun päästämään pari ohitse. Yritän sinnitellä mäessä, koska tiedän että kohta koittaa jyrkähkö pitkä alamäki, joka olisi taas enemmän mun heiniä. Luotan alamäessä vaan uusiin VJ Ace loistaviin nastalenkkareihini ja annan rullata vauhdilla. Tulen vauhdilla loppuosuuden alkavalle tielle ja olen taas saanut yhden Länsi-Himoksen ylämäessä menneen juoksijan kiinni.

Loppukiri

Nyt ei auta muuta kuin yrittää sinnitellä maaliin Aika sippi alkaa jo olemaan. Koitan pitää vauhtia mutta niin etten sippaa ihan kokonaan. Ohitan kannustus 11 pisteen ja kohti kannustus 12 pitettä, jossa siskon porukka kannustamassa. Kannustus ja musiikki raikaa. Pakko yrittää tsempata ja tulen alamäessä kiinni saadun naisen kanssa peräkanaa Peikkometsän viimeiseen nousuun. Ohikulkija kannustaa. Edellä menevä päätyy kävelemään. Pakotin itseni juoksemaan nousun vaika ihan sippi jo olinkin ja pystyn kuin pystyinkin pitämään nousun jälkeen viimeisen 200 m ajan sijani maaliin saakka. Loppusijaksi tuli 25. / 83, johon olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Hyvä sija viime vuosina satunnaisesti lenkkeilleelle. Keksipussi maalissa ja sitten juomaan ansaittu pari mukia lämmintä mehua maalin iloisilta toimitsijoilta. Tyytyväinen olo, söin evästä ja pesulle sekä saunaan rantasaunalle. Siellä tuli vaihdettua juoksukokemuksia muiden Enjoyn juoksijoiden kanssa rennossa ja raukeassa tunnelmassa.

Saunan jälkeen päätin vielä lähteä käymään moikkaamassa siskon perheen loppuosan reitin kannustuspisteellä, jossa he olivat kannustaneet ja soittaneet musiikkia jo useamman tunnin. Jään kahden jälkeen itsekin kannustamaan juoksijoita maaliin ja päivä venähtääkin jo puoli viiteen, jonka jälkeen vielä ansaituu talkooruokailu ravintolassa muun tyytyväisen ja iloisen maastosta palanneen toimitsijaporukan kanssa. Oli kyllä taas onnistunut kokemus mieluisissa tehtävissä talkoilun ja juoksun yhdistämisestä, että varmasti jatkoa seuraa. Yökuvaus oli hieno kokemus, kiitos!

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ex-maajoukkuehiihtosuunnistaja, nykyinen veteraanisuunnistaja, LitM, Lo ja mediapalvelujen toteuttaja ja -yrittäjä jakaa fiiliksiä, hetkiä, kokemuksia ja tietoja urheilumaailmasta mutta myös kauttaaltaan monipuolisesti laaja-alaisen koulutustaustani(liikuntatiede, media-ala, tunne-äly, opetus ja koulutus ym.) aloilta.

Mutta myös 38 vuotisen maajoukkuekin / hiihtosuunnistuskilpaurheilu-urani(Jämsän Retki-Veikot) kokemuksista, josta toivon olevan hyötyä ihan kenelle tahansa(nuorelle tai veteraanille, pääsarjaikäiselle, kuntoilijalle, lapsen vanhemmalle tai ohjaajalle!).

Yritys

Kirsi Salonen Creative
Y-tunnus: 3006166–4

Yhteystiedot

Kirsi Salonen
kirsi.p.salonen@gmail.como
Jämsä, FINLAND

 

Share This

Share this post with your friends!