Monivaiheisen kouluttautumisen kautta yrittäjyyden polulle

Koulutuspolulta yrittäjyyden polulle. Olen Kirsi Salonen, 49-vuotias monen alan taitaja ja sivutoiminen yrittäjä, jolla on toiminimi nimeltä Kirsi Salonen Creative. Toiminimi on ollut minulla vuodesta 2019, kun valmistuin Mediapalvelujen toteuttajaksi Tampreen Seudun ammattiopisto Tredusta. Kävin siellä iltaopintoina Media-alan perustutkinnon. Opinnot mukavassa ryhmässä super mukavien ihmisten parissa oli tosi kivaa. Pääsi käytännössä tekemään ja touhuamaan kaikenlaista. Opeteltiin käyttämään Adoben ohjelmistoja, tehtiin alusta loppuun logoja, käyntikortteja, julisteita ja flyereitä, suunniteltiin kirjankansia, taitettiin kirjaa, suunniteltiin 100-sivuisen hyvinvointikalenterin taitto, tehtiin tarroja, harjoiteltiin seripainoa, valokuvausta, kuvankäsittelyä, painotöiden viimeistelyä, tulostamista. Nettisivukurssilla opeteltiin koodaamaan sivut sekä tekemään nettisivut WordPressillä. Ja paljon kaikkea muuta mukavaa ja monipuolista.

Minun koulutustausta on laaja, jota on oikeastaan ohjannut koko ajan ajautuminen. En tiennyt lukion jälkeen mitä haluan opiskella. Koska olin urheilija, menin Varalan Urheiluopistoon liikunnanohjauksen neljän kuukauden peruskurssille. Opiskelu siellä täysihoidolla oli tosi mukavaa, samanhenkisten liikunnallisten nuorten seurassa. Sieltä sitten ajauduin Liikunnanohjaajatutkinnon pääsykokeisiin Vierumäelle, jonne pääsinkin yli 700 hakijan joukosta 20 tytön joukkoon ihan helposti. Hirveä draivi oli päällä pääsykokeissa, naisten aidatkin meni yli ekaa kertaa elämässä. Ei menis enää. Cooperkin 3000m hujakoille vaikka olin lopettanut kilpahiihdon. No seuraavat kolme vuotta meni ilmaiseksi asuen ja syöden kolme kertaa päivässä seisovasta pöydästä. Elämä ja opiskelu Vierumäellä oli tosi kivaa ja kokeilin myös samalla hiihtosuunnistusta ja siitä tulikin minun urheilu-uran päälaji pääsarjaiässä. Täten voi sano että ei ole 20-vuotaanakaan liian myöhäistä löytää omaa lajia, jos liikuntatausta on vahva ja monipuolinenkin sitä ennen. Elämä Vierumäellä oli pelkkää urheilua ja urheiluun ja liikuntaan liittyvää opiskelua ja se sopi minulle. En kadu näitä opiskeluvuosia vaikka minusta ei mummojen pappojen liikuttajaa tullutkaan. Huomasin, ainakin alitajuisesti, etten ollutkaan sellainen ektrovertti liikuttajatyyppi.

Olin vuoden verran Liikunnanohjaajatutkinnon jälkeen Jämsän Nuorisotoimella töissä mm. iltapäiväkerho-ohjaajana, jonka jälkeen pääsin opiskelemaan Jyväskylän Yliopston OKL:ään. En yhtään tajua millä ilveellä näihin kaikkiin paikkoihin pääsin opiskelemaan mutta näin kävi. Siellä opiskelin Graduun asti välillä ammatinvalintani kyseenalaisten. Koska luokanopettajan juttu ei tuntunut opintojenkaan aikana omalta, hain Liikuntatieteellisen puolelle lukemaan Liikuntatieteiden Maisteriksi liikunnanohjaajien erillisryhmässä. Tosin sekin oli pedagokiikan puolella eli tähtäsi liikunnanopettajan ja terveystiedon opettajan koulutukseen. Näin sain kuitenkin yliopisto-opinnot päätökseen, kun tein liikuntatieteellisen puolelle Graduni, tunneälyn aihepiiristä. Erittäin kiinnostava aihe! Opiskelu OKL:ssä ja Liikuntatieteellisessä oli tosi kivaa. Liikuntatieteeliisessä opiskellessa oli taas ihan mahtava ryhmä samankaltaisia urheiluhenkisiä nuoria, joista on jäänyt elämään tosi hyviä ystäviä.

Miksi opettajaksi, miksi?

Summa summarun, tilanne oli se että minulla oli kasa tutkintoja, joissa se ohjaus / opetus oli se pääjuttu ja se tökki, koska puoliksi introverttinä se tuntui hiukan ahdistavalta ajatukselta. Mutta ekan työpaikan luokanopettajana sain Porvoosta ekaluokanopettajana ja sen jälkeen teinkin sitkeästi luokanopettajan töitä aktiivisesti vuoteen 2017, joilloin hain opiskelemaan Media-alaa Tredussa. Sinä vuonna ensimmäistä kertaa tein itsekseni ammatinvalintatestejä perä perään, eikä sieltä vaihtoehdoksi tullut opettajaa eikä ohjaajaa. Enemmänkin luovaan alaan tai tekniikkaan liittyviä aloja. Sinänsähän noissa opiskelemissani aloissa ei ole mitään vikaa, on monia asioita jotka kiinnostaa näissä aloissa, mm urheiluun ja kilpaurheiluun liittyvät asiat, psykologiaan liittyvät teemat, ravintoasiat ym paljon muita aihealueita.

Ainoastaan mikä ”virhe” ammatinvalinnassa tuli tehtyä on että nämä alat olivat media-alan koulutusta lukuunottamatta ohjaukseen ja opettamiseen liittyvät aloja, vaikka kyllä niissäkin töissä varmasti hyvä olen ollut, mutta ne ovat minusta enemmän ekstrovertttien aloja ne. Introvertti joutuu pinnistelmeään liikaa ja vuosien mittaa se käy raskaaksi. Kun ekstrovertti saa energiaa muista ihmisisitä, introvertti menettää sitä ja vaatii ihan eri tavalla palautumisaikaa opettajan työstä. Äitini kanssa ollaan heitetty että hänestä se opettaja olisi pitänyt tulla, kun edelleen nauttii 74-vuotiaana mm taideoapastuksista taidetalossa. Isäni on teknikko, veljeni on sähköautomaatioalan asiantuntija ja sisko kondiittori tuotekehittelijä, äiti ollut mm. leipomossa ja eri kaupoissa töissä sekä ompelija. Ja minusta tuli opettaja. Jokin ei täsmää. No mutta joka tapaukssessa olen ylpeä jokaisesta noista käymästäni koulutuksesta ja se että pääsin ylipäänsä noin vaikeisiin paikkoihin opiskelemaan. Olen ylpeä niistä ja sitkeydestäni. Ainoa mitä olisin toivonut, että olisin saanut lukioiässä kunnolla ammatinvalintaan apua, ihan aikuisten oikeesti ja olisi silloin tehty niitä ammatinvalintatestejä eikä vasta itsekseen 40-vuotiaana. Se on mielenkiintoista, että nämä ammatinvalinnan kyseenalaistamiset ovat tulleet 30- ja 40-vuoden iässä ja nyt olen kohta 50 ja taas ikään kuin taitekohdassa. Edelleen kuitenkin suunta pois päin opettajan alasta. Joten se on vain kerättävä luunsa, alettava tekemään kunnolla sitä mitä osaa, tehtävä mikä kiinnostaa. Mitä siis Kirsi Salonen Creative on ollut ja mitä se on tulevaisuudessa? Mikä minua kiinnostaa ja mitä haluan tehdä ja saavuttaa tulevaisuudessa?

Miten ammatillinen tarinani jatkuu tulevaisuudessa?

Media-alan opinnoista valmistumisen jälkeen olen tehnyt luokanopettajan sijaisuuksien ohella WordPressillä ja WP-teema Divillä asiakkaille eri laajuisia nettisivuja. Ne on ollut mukavia projekteja. Haastaviahan ne on, ikinä ei ole valmis ja koko ajan on oltava valmis oppimaan uutta ja kehittymään. Mutta sitä on vain siedettävä, sitä keskeneräisyyttä. Olisi väärin ajatella olevansa jotenkin valmis, kun valmistuu joltakin tutkinnolta. Jostain se on vain aloitettava. Monella asiakkaallani on ollut myös palveluntarjoajana halpa ja hyvä Domainhotelli.fi, joka näin on ollen on tullut minulle tutuksi ja helpoksi toimia, kun tietää mitä tekee tai ainkin jotenkuten.

Olen tehnyt myös eri yrityksille ja yksityishenkilöille tai ryhmille logoja. Olen suunnitellut muutamia käyntikortteja ja tehnyt kirjantaittoa. Suunnitellut ja toteuttanut oman kestävyysurheilijoille tarkoitetun täytettävän treenipäiväkirjan, suunnitellut lukuisia CD-levynkansia. Taittanut sukututkimuskirjoja, tehnyt julisteita, flyereitä ja lehhtimainoksia. Olen myös harrastanut astraktia akryylimaalausta, jota olisi tulevaisuudessa tarkoitus viedä puhtaasti struktuurimaalauksen suuntaan. Jatkossakin voin tehdä osana myös media-alan monenlaisia töitä mutta näen itseni, ja olen jo pitkään nähnyt itseni vahvasti kirjailijana, bloggaajana, sisällöntuottajana, taiteilijasieluna. Olen kirjoittanut kaksi yli satasivuista opinäytetyötä, toinen oli liikunnanohjaajatutkinnon opinnäytetyö Jämsän Retki-Veikkojen 50-vuotis historiikki ja toinen Gradu Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tunneälyn aihepiiristä. Lisäksi olen tehnyt yli 50-sivuisia treenipäiväkirjoja. Nautin kirjoittamisesta, kunhan pääsee vain alkuun ja antaa ajatuksen virrata. Sitä ajatusta ja ajattelua nimittäin on.

Kirjoittavalla, taiteilevalla ja sisältöä tuottavalla linjalla olisi siis jatkossa tarkoitus yrittäjyyttäni jatkossa toteuttaa sekä nettisivujeni että somen kautta. Koska se on se jota tahdon, josta tykkään ja joka minua kiinnostaa, aidosti. Se ei ahdista ja se ei tuota kiireen tuntua tai elämistä lomasta lomaan fiilisessä. Stay tuned!

Etusivulle ->